torstai 7. toukokuuta 2015

Vuosi sitten ja ajttomuus NYT!


Näyttelyni avajaiset Yhdityneissä Arabiemiraateissa, Abu Dhabi Art Hubissa

Vuosi sitten näyttelyni Arabiemiraateissa oli juuri avattu. Olin viettänyt yli kuukauden tuossa minulle tuntemattomassa maassa, jonne minut oli kutsuttu taitelija residenssiin. Nyt tuntuu kuin olisin juuri palannut tuolta matkalta. Tunnen aikaa koko ajan vähemmän. Luulen olevani nuori vaikka olen elänyt tätä meneillään olevaa elämää melkein puoli vuosisataa. Arabikulttuuri ja kansainvälisyys Yhdistyneissä Arabiemiraateissa tuntui heti tutulta. Oli jollakin tavalla kummallista että täysin vieras ympäristö, maa ja ihmiset tuntuivat niin kotoisilta. Tunnen että olen elänyt Arabikulttuurissa aiemmin, jossakin ajassa ja avaruudessa. Tuo jakso elämässäni vaikutti moneen asiaan. Sen lisäksi että koin tuttuus elämyksen siellä se vaikutti monessa muussakin mielessä elämään. Olen enemmän läsnä hetkessä. Saatoin antaa periksi pyrkimyksille, jotka eivät ole johtaneet tulokseen. Ihmissuhteet ovat entistäkin läheisemmät.  Ja monta muuta asiaa. Tämä on ikään kuin kiitoskirjoitus. Olen jotenkin ihmeissäni, kuin lapsi, siitä että vuosi on vierähtänyt. Ajattomuuden tunne voimistuu.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Mikä olen ja mikä olet?




Tässä hetkessä elävä olento, joka ei ole koskaan sopinut mihinkään selvään kategoriaan. Kuvailin juuri itseäni. Pienestä pojasta tähän hetkeen olen ihmetellyt maailmaa, sen valintoja ja mahdollisuuksia. Olen aina kysynyt, Miksi? Uskaltaako ihminen esittää itselleen kysymyksen, miksi? Yhä useampi ihminen uskaltaa arvioida ja kyseenalaistaa.  Silti suuri osa maailman ihmisistä on seurannut samaa kaavaa elämässään kuin hänen kasvattajansa ja kulttuurinsa. On aika oivaltaa ja irtautua. Vanhat arvot ja uskomukset ovat osoittautuneet tuhoaviksi. Sinulla on vapaus valita vapaus.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Kahvia ja valaistumista



Hetkistä muodostuu meditatiivisia. Kahvihetkistä. Olemisen hetkistä.  Hetki hetkeltä olemme yhä enemmän läsnä. Elämä elämältä olemme yhä enemmän tietoisia. Kuljemme henkisen evoluution polulla.  Me valaistumme askel  askeleelta. Tunnemme iloa ja olemisen täydellisyyttä ilman syytä. Huomaamme myös että maalliset nautinnot tarjoavat yhä vähemmän, suhteessa siihen meditatiiviseen ja läsnä olevaan tilaan, jonka koemme yhä useammin.
Maailma on raskas ja ristiriitainen. Herkistynyt, valaistumispolullaan aktivoitunut ihminen kokee maailman draaman voimakkaampana ja oivaltaa sen turhuuden.  Sosiaaliset hetket ja hetket makunautintojen parissa tarjoavat meille arkipäiväisen keitaan jossa voimme virkistyä.
Kahvihetki muodostuu yhä tärkeämmäksi ihmisen henkisen evoluution polulla sitä mukaa kun ihminen luopuu normaaleiksi määritellyistä niin sanotuista nautinnoista.  Henkisen evoluution myötä myrkkyjen juominen ja syöminen vähentyy ja lopulta loppuu. Ympäri planeettaa ihmiset lipittävät alkoholia eli solumyrkkyä mitä erilaisimpina versioina ja mitä erilaisimmin verukkein. Mutta myrkky on myrkkyä vaikka kuinka maustaisi. Siitä on tullut sosiaalinen tapa joka myrkyttää ja luo ongelmia. Herkästi hetkessä elävä ihminen ei enää halua kokea valheellista alkoholin tuomaa euforiaa. Hän havaitsee oman tilansa olevan korkeampi ja vapautuneempi kuin tuo tila johon myrkyillä pyritään. Joten hänen hetkensä on kahvihetki.
Voihan se olla mikä tahansa hetki, mehuhetki, smoothie hetki tai jokin muu. Kuitenkin vain harva nautintoaine on niin globaali ja kulttuurista riippumaton kuin kahvi. Sillä on jopa terveydellisesti hyviä vaikutuksia ja sitä saa myös reilun kaupan luomutuotteena. Hetki ja juuri sen hetken luoma nautinto muuttuvat merkityksellisemmiksi.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Pysähdy nauttimaan!

Tuoksunautinto, näköalanautinto ja kahvinautinto yhdityvät Alberto`s kahvilassa Puerto de la Gruzissa.


Päivän aloitus kahvipavuista käsin jauhetulla kahvilla oli herkullinen kokemus. Kuinka erilaisia kahvi ja kahvi voivatkaan olla. Olen kulinaristi. Olen tunnustelija ja nautiskelija tässä illuusioiden maailmassa. Painajaisessa, jota kutsumme elämäksi, voi kaikesta huolimatta löytää nautinnon hetkiä pienistä päivittäisistä asioista. Näin myös draaman kaoottinen luonne purkautuu ja avaa meille mahdollisuuden avarampaan tiedostamiseen. Voimme siis antaa itsellemme hetken nauttia. Tämä nautinnon hetki on olemista.  Tuoksut ovat ilmaisia nautintoja. Ohitamme tuoksuja jatkuvasti huomaamatta ja tiedostamatta niitä. Kosteuden tuoksu alikulkutunnelissa. Kuivuuden tuoksu hiekkamyrskyssä. Kastuneen maan tuoksu. Sementin tuoksu pysäköintihallissa. Talven kylmän kirpeyden tuoksu sieraimissa. Vasta jauhetun kahvin aromaattinen tuoksu. Maailma on täynnä tuoksu- ja makunautintoja. Suuri osa niistä on ilmaisia nautinnon hetkiä tarjoavia elämyksiä arkipäivässämme. Ne ovat kuin materialisoituneita vertauskuvia hetkistä valaistumisemme polulla, hetkistä, jotka odottavat että pysähdymme.

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Vaalitkin tulossa eli valitse vähiten huono!

Kuinka helppoa onkaan antaa ääni vaaleissa. Jokaisen pitää se tehdä. Valita vähiten huono ehdokas huonojen joukosta ja raapustaa hänen numeronsa äänestyskuponkiin. Ellei tätä vaivatonta toimenpidettä suorita antaa ilmaiseksi äänensä niiden käytettäväksi jotka sen suorittavat. Tiedättehän nuo innokkaat sielut jotka luulevat olevansa aina oikeassa tai sitten vain äänetävät siten kuin meidän suvussa on aina äänestetty. Tai sitten nuo jotka protestoivat äänestämällä jotakin mahdollisimman umpimielistä ryhmittymää, joka luulee että pelolla ja erottelulla parannetaan maailmaa ihan aikuisten oikeesti. Ranskassahan tämä näkyy niin ettei tiedä nauraako vai itkeä... viimeiksi vasemmisto voitti kun ihmiset olivat tyytymättömiä... nyt oikeistolle veikataan voittoa koska ihmiset ovat tyytymättömiä. Mitä tämä kertookaan ihmisten tilasta, siis henkisestä tilasta. Entä mitä tämä kertookaan siitä mistä hyvää oloa etsitään, omasta sisimmästään vai ulkoisista tekijöistä?

Minä ja aurinko
On siis aika valita huonoista paras myös täällä suomessa. En tarkoita sitä, että ehdokkaat olisivat huonoja ihmisiä, vaan tarkoitan sitä, että mitä laajemmin ihminen todellisuutensa tiedostaa sitä paremmin hän huomaa ettei yksikään puolue pääse lähellekään sellaisia arvoja ja valintoja joita hänen mielessään liikkuu. On siis aika valita huonoista paras. 

Itselleen voi listata ainakin pari kolme selkeää asiaa, jotka helpottavat valintaa. Kai jokaisella on jokin perusteltu arvo tai valinta, jonka vastaista ehdokasta hän ei missään nimessä äänestä. Tee siis itsellesi selväksi jokin yksinkertainen asia ja mene vaalikoneeseen ja etsi sellainen, jossa tämä asia otetaan esille. Esimerkiksi itselleni ydinvoima on aivan selkeä ja yksinkertainen asia. En vain yksinkertaisesti äänestä ehdokasta joka puoltaa ydinvoimaa. Niin simppeliä se on. En voi kannattaa hyötysuhteeltaan huonon höyrykoneen rakentamista, josta tulee tappavaa jätettä sen lisäksi että säteilevä laitos jää seuraavien satojen ja tuhansien sukupolvien riesaksi. Ai niin se onnettomuusriski, jota ei koskaan ole sisällytetty hintaan, jäi mainitsematta.

Tee siis itsellesi yksinkertainen kynnyskysymys. Sinulle tärkeä asia saattaa rajata mukavan määrän ehdokkaita ja puolueita ikään kuin automaattisesti ulos kuviosta. Sitten vain valitset jäljelle jääneistä, äänestät ja olet osuutesi tehnyt. 

Kynnyskysymyksiä on helppo asettaa. Ydinvoima, sotilasliitot, taloudellisten leikkausten kohdentaminen ja niin edelleen. Kynnyskysymysten asettaminen myös selkeyttää sinulle sitä miksi äänestät niin kuin äänestät. On niin paljon ääniä jotka annetaan vain toiveiden ja mielikuvien perusateella. Äänestämällä jotakin ulkoisiin arvoihin vetoavaa koemme itsekin kuuluvamme jotenkin enemmän siihen valheelliseen mielikuvaan, joka ei kuitenkaan ajakaan meidän etuamme. 

Joskus tulevaisuudessa demokratia sellaisena kuin sen nykyään tunnemme vaikuttaa alkukantaiselta muinaisjäänteeltä mutta nyt se on paras olemassa oleva systeemi... kunnes henkinen kehityksemme avaa meitä laajeempaan olemassa olemisen tiedostamiseen.




tiistai 24. maaliskuuta 2015

Näinkö tämä alkaa ?

Olipa tuo eilen muotoiltu otsikko enteellinen. Tänään koetin siis muokata kuvan ja kirjoituksen suhdetta ja niipä onnistuin hävittämään koko kirjoituksen. Pitäisiköhän blogitekstit aina kirjoitella ensin muualle ja tallentaa? Toisaalta blogin idea on juuri siinä että se on tässä ja nyt.

London Eye, tuo kuplaisen kaunis maailmanpyörä...
Lontoossa käymisen jälkeen huomaa kuinka monessa yhteydessä tuohon kaupunkiin törmää. Elokuvissa, kirjoissa, dokumenteissa, uutisissa. Ohessa näkymä London Eye:sta... se oli meditatiivinen kokemus. Vai onkohan niin että sitä vain kokee kaiken koko ajan meditatiivisempana? Börssikurssit, maailman menon, ihmisten reaktiot. Sitä vain hiljalleen herää unesta kuin aamukahvin virkistämänä ja havaitsee olevansa yhä enemmän. Siis tarkoitan todella, olevansa enemmän.