perjantai 27. maaliskuuta 2015

Vaalitkin tulossa eli valitse vähiten huono!

Kuinka helppoa onkaan antaa ääni vaaleissa. Jokaisen pitää se tehdä. Valita vähiten huono ehdokas huonojen joukosta ja raapustaa hänen numeronsa äänestyskuponkiin. Ellei tätä vaivatonta toimenpidettä suorita antaa ilmaiseksi äänensä niiden käytettäväksi jotka sen suorittavat. Tiedättehän nuo innokkaat sielut jotka luulevat olevansa aina oikeassa tai sitten vain äänetävät siten kuin meidän suvussa on aina äänestetty. Tai sitten nuo jotka protestoivat äänestämällä jotakin mahdollisimman umpimielistä ryhmittymää, joka luulee että pelolla ja erottelulla parannetaan maailmaa ihan aikuisten oikeesti. Ranskassahan tämä näkyy niin ettei tiedä nauraako vai itkeä... viimeiksi vasemmisto voitti kun ihmiset olivat tyytymättömiä... nyt oikeistolle veikataan voittoa koska ihmiset ovat tyytymättömiä. Mitä tämä kertookaan ihmisten tilasta, siis henkisestä tilasta. Entä mitä tämä kertookaan siitä mistä hyvää oloa etsitään, omasta sisimmästään vai ulkoisista tekijöistä?

Minä ja aurinko
On siis aika valita huonoista paras myös täällä suomessa. En tarkoita sitä, että ehdokkaat olisivat huonoja ihmisiä, vaan tarkoitan sitä, että mitä laajemmin ihminen todellisuutensa tiedostaa sitä paremmin hän huomaa ettei yksikään puolue pääse lähellekään sellaisia arvoja ja valintoja joita hänen mielessään liikkuu. On siis aika valita huonoista paras. 

Itselleen voi listata ainakin pari kolme selkeää asiaa, jotka helpottavat valintaa. Kai jokaisella on jokin perusteltu arvo tai valinta, jonka vastaista ehdokasta hän ei missään nimessä äänestä. Tee siis itsellesi selväksi jokin yksinkertainen asia ja mene vaalikoneeseen ja etsi sellainen, jossa tämä asia otetaan esille. Esimerkiksi itselleni ydinvoima on aivan selkeä ja yksinkertainen asia. En vain yksinkertaisesti äänestä ehdokasta joka puoltaa ydinvoimaa. Niin simppeliä se on. En voi kannattaa hyötysuhteeltaan huonon höyrykoneen rakentamista, josta tulee tappavaa jätettä sen lisäksi että säteilevä laitos jää seuraavien satojen ja tuhansien sukupolvien riesaksi. Ai niin se onnettomuusriski, jota ei koskaan ole sisällytetty hintaan, jäi mainitsematta.

Tee siis itsellesi yksinkertainen kynnyskysymys. Sinulle tärkeä asia saattaa rajata mukavan määrän ehdokkaita ja puolueita ikään kuin automaattisesti ulos kuviosta. Sitten vain valitset jäljelle jääneistä, äänestät ja olet osuutesi tehnyt. 

Kynnyskysymyksiä on helppo asettaa. Ydinvoima, sotilasliitot, taloudellisten leikkausten kohdentaminen ja niin edelleen. Kynnyskysymysten asettaminen myös selkeyttää sinulle sitä miksi äänestät niin kuin äänestät. On niin paljon ääniä jotka annetaan vain toiveiden ja mielikuvien perusateella. Äänestämällä jotakin ulkoisiin arvoihin vetoavaa koemme itsekin kuuluvamme jotenkin enemmän siihen valheelliseen mielikuvaan, joka ei kuitenkaan ajakaan meidän etuamme. 

Joskus tulevaisuudessa demokratia sellaisena kuin sen nykyään tunnemme vaikuttaa alkukantaiselta muinaisjäänteeltä mutta nyt se on paras olemassa oleva systeemi... kunnes henkinen kehityksemme avaa meitä laajeempaan olemassa olemisen tiedostamiseen.




tiistai 24. maaliskuuta 2015

Näinkö tämä alkaa ?

Olipa tuo eilen muotoiltu otsikko enteellinen. Tänään koetin siis muokata kuvan ja kirjoituksen suhdetta ja niipä onnistuin hävittämään koko kirjoituksen. Pitäisiköhän blogitekstit aina kirjoitella ensin muualle ja tallentaa? Toisaalta blogin idea on juuri siinä että se on tässä ja nyt.

London Eye, tuo kuplaisen kaunis maailmanpyörä...
Lontoossa käymisen jälkeen huomaa kuinka monessa yhteydessä tuohon kaupunkiin törmää. Elokuvissa, kirjoissa, dokumenteissa, uutisissa. Ohessa näkymä London Eye:sta... se oli meditatiivinen kokemus. Vai onkohan niin että sitä vain kokee kaiken koko ajan meditatiivisempana? Börssikurssit, maailman menon, ihmisten reaktiot. Sitä vain hiljalleen herää unesta kuin aamukahvin virkistämänä ja havaitsee olevansa yhä enemmän. Siis tarkoitan todella, olevansa enemmän.